Viimeisiä viedään

 

Eilen tuli kirjotettua tällänen teksti, kun sohvalta kuulu tasanen tuhina :)

Viimeinen työviikko edessä ja viime kirjotuksesta on nolon kauan. Aika on alkanut kulkea täällä kun siivillä ystävien ja vieraiden ansiosta. Ensin oli Miina kylässä, sitten tuli Aili, joka oli kuus viikkoa mun kämppiksenä. Siinä sivussa Toni kävi pitkällä viikonloppulomalla ja sen jälkeen serkku tuli hiihtolomaks pitämään sadetta tänne.

Aili lähti perjantaina Suomeen ja tänään jouduin kävelemään yksin töihin ensimmäistä kertaa sitte tammikuun. Kyllä oli hassu fiilis, kun ei ollut ketään kenelle jutella matkalla. Saatiin myös uus harjottelijatyttönen Essi. Hän vaikuttaa mukavalta ja oma-aloitteiselta. Itestä alkaa jo pikku hiljaa tuntua siltä, että on työntekijä eikä harjottelija, kun on niin pitkään tuolla jo ollut.

Lomaviikkoa kun täällä vietettiin olin itse tietenkin myös kipeenä. :/ Onneks edes jonkin verran jaksoin serkkupoikaa viihdyttää niin ei mennyt hänenkään hiihtolomansa ihan hukkaan. Käytiin yhtenä päivänä vähän vuoristossakin ajelemassa ja Malagassa shoppailemassa. Pojan matkalaukku olikin täynnä tusseja ja purkkaa :D harvalla 16-vuotiaalla varmaan sen näköstä laukun sisältöä tälläsiltä reissuilta! Eikä me naurukohtauksiltakaan vältytty, mikä meille nyt on ihan normaalia. Toivottiin kovasti ettei häiritty Ailia, joka nukku olkkarissa. Ei sitä moni tiedä kuinka hauskaa on irrottaa hintalappuja t-paidoista!

Viimenen kuukausi on ollut tosi sateinen ja viilee. Tänään on pitkästä aikaa ollut aurinkoinen päivä ja t-paidallakin on ollut kuuma. Ostettiin viime viikolla grilli ja kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa! Sytytysnesteen kanssa meinas vaan järki lähteä. Ei millään imeytyny hiiliin ja syttyminen oli hidasta. Mutta vaikeuksien kautta voittoon ja ribseistä tuli herkullisia. Huomenna kokeillaan sitte varmaan jotain muuta, kun ollaan metkut keksitty sytyttämiseen ;)

Huisin hieno lauantai-ilta vietettiin Ressun ja Johannan luona jokunen viikko aikaa, kun saatiin hyvää ruokaa ja ohjelma oli myöskin loistavaa. Paikalle ilmesty Rannikon tunnetuin Vuohi-bändi ja meno oli sen mukasta. Tanjalla oli kitara mukana ja laulu raiku niin, että iltaa oli pakko lähteä jatkamaan Fuengirolan keskustaan karaokebaari Linda'siin.

Täällä on kyllä niin uskomattoman hienoihin laulajiin tutustunut. Pari viikkoa sitten oli ravintola Vivianissa Vain elämää- illallinen ja sen hienonpaa iltaa sopii kyllä etsiä. Hyvä ruoka, loistava livebändi kuudella eri solistilla ja seurana mahtava Jetta! Toivon mukaan tämä Vain elämää-spektaakkeli vielä toistuu. Minä aion ainakin olla paikalla. :)

Olen löytänyt täältä myös itselleni uuden siskon! :) Johannan kanssa kun lyödään viisaat päämme yhteen, siinä on heikoimmilla kestämistä. Muutamaan kertaan ollaan tästä aiheesta kuultukin. Pitääkö sitä aina olla niin vaikee! :D Vastaus yleensä kuuluu: PITÄÄ! Kaikki ei vaan kestä meijän huumoria.

Työharjottelussa on menny kivasti myöskin. Ollaan lapsien kanssa leivottu pullaa ja kierrätysajatus alkaa olla jo aika hyvin lapsien päässä. Moni tietää jo minkä väriseen astiaan tulee mitkäkin jätteet. Viime viikolla sain luovuuden puuskan ja tein mallin pääsiäistipusta! Tänään lapset teki niitä jo ihan innoissaa. Saa nähdä riittääkö tyhjiä vessapaperin hylsyjä tarpeeks. :) Onneks oon keränny niitä koko kevään.

Hieman haikeelta alkaa kieltämättä kyllä tuntumaan, kun ajattelee että työharjottelua enää viikko jäljellä. Paljon on tullut opittua, mutta paljon olis vielä opittavaakin. Montessoripedagogiikasta ainakin. Joka päivä tuntuu ymmärtävän sitä enemmän. Hienointa on katsella, kun tulee uusia lapsia jotka on ollut tavallisessa päiväkodissa tai kerhossa ennen ja kun he alkaa ymmärtää jujun miten meillä toimitaan.

Myös perhetyö on ollut antosaa. Ollaan espanjaa puhuvien veljeksien kanssa kehitetty oma kieli :) Ja ilokseni olen huomannut, että he puhuvat myös vähän enemmän suomea kun tammikuussa kun tulin. Olen oppinut paljon dinosauruksista...ehkä joskus teen jotain niillä tiedoilla. :) Ei sitä koskaan tiedä. Taisteluilta ei tietenkään olla poikien kanssa vältytty, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Huomenna menenkin sitte toiseks viimesintä kertaa näitä riiviöitä koulusta hakemaan niin kyllä se haikeelta tuntuu.

Espanjan kieli ei noin muuten oo kovin paljoa tarttunut mun aivoihin, mikä on kyllä suuri harmi. Toisaalta täällä, kun pankkiautomaatitkin puhuu suomea niin minkäs sille mahtaa. Tietenkin olis sitä itse voinut olla hieman aktiivisempi ja hakeutua espanjalaisempaan seuraan. Ei sillä että tässä seurassa olis mitään vikaa...päin vastoin! <3

Nyt otan niskasta itteäni kiinni ja koitan kirjottaa näiden viimesten viikkojen aikana useemmin. Viikonloppuna on luvassa partioleiri ja sunnuntaina äiti ja Pasi tulee! Joten ihan superloistavuutta on tiedossa loppuajaksi. Suomeen tuleminen kyllä jännittää...mutta onneks ei oo ensimmäinen kerta kun on ollut näin pitkään poissa kotoa.

Adios! Hasta luego!

P.S. Kuvat tuli nyt vähän miten sattuu mutta tiedättehän kun kiireessä tekee et mitä siitä tulee.