Eilen tuli kirjotettua tällänen teksti, kun sohvalta kuulu tasanen tuhina :)
Viimeinen työviikko edessä ja viime
kirjotuksesta on nolon kauan. Aika on alkanut kulkea täällä kun
siivillä ystävien ja vieraiden ansiosta. Ensin oli Miina kylässä,
sitten tuli Aili, joka oli kuus viikkoa mun kämppiksenä. Siinä
sivussa Toni kävi pitkällä viikonloppulomalla ja sen jälkeen
serkku tuli hiihtolomaks pitämään sadetta tänne.
Aili lähti perjantaina Suomeen ja
tänään jouduin kävelemään yksin töihin ensimmäistä kertaa
sitte tammikuun. Kyllä oli hassu fiilis, kun ei ollut ketään
kenelle jutella matkalla. Saatiin myös uus harjottelijatyttönen
Essi. Hän vaikuttaa mukavalta ja oma-aloitteiselta. Itestä alkaa jo
pikku hiljaa tuntua siltä, että on työntekijä eikä harjottelija,
kun on niin pitkään tuolla jo ollut.
Lomaviikkoa kun täällä vietettiin
olin itse tietenkin myös kipeenä. :/ Onneks edes jonkin verran
jaksoin serkkupoikaa viihdyttää niin ei mennyt hänenkään
hiihtolomansa ihan hukkaan. Käytiin yhtenä päivänä vähän
vuoristossakin ajelemassa ja Malagassa shoppailemassa. Pojan
matkalaukku olikin täynnä tusseja ja purkkaa :D harvalla
16-vuotiaalla varmaan sen näköstä laukun sisältöä tälläsiltä
reissuilta! Eikä me naurukohtauksiltakaan vältytty, mikä meille
nyt on ihan normaalia. Toivottiin kovasti ettei häiritty Ailia, joka
nukku olkkarissa. Ei sitä moni tiedä kuinka hauskaa on irrottaa
hintalappuja t-paidoista!
Viimenen kuukausi on ollut tosi
sateinen ja viilee. Tänään on pitkästä aikaa ollut aurinkoinen
päivä ja t-paidallakin on ollut kuuma. Ostettiin viime viikolla
grilli ja kokeiltiin sitä ensimmäistä kertaa! Sytytysnesteen
kanssa meinas vaan järki lähteä. Ei millään imeytyny hiiliin ja
syttyminen oli hidasta. Mutta vaikeuksien kautta voittoon ja
ribseistä tuli herkullisia. Huomenna kokeillaan sitte varmaan jotain
muuta, kun ollaan metkut keksitty sytyttämiseen ;)
Huisin hieno lauantai-ilta vietettiin
Ressun ja Johannan luona jokunen viikko aikaa, kun saatiin hyvää
ruokaa ja ohjelma oli myöskin loistavaa. Paikalle ilmesty Rannikon
tunnetuin Vuohi-bändi ja meno oli sen mukasta. Tanjalla oli kitara
mukana ja laulu raiku niin, että iltaa oli pakko lähteä jatkamaan
Fuengirolan keskustaan karaokebaari Linda'siin.
Täällä on kyllä niin uskomattoman
hienoihin laulajiin tutustunut. Pari viikkoa sitten oli ravintola
Vivianissa Vain elämää- illallinen ja sen hienonpaa iltaa sopii
kyllä etsiä. Hyvä ruoka, loistava livebändi kuudella eri
solistilla ja seurana mahtava Jetta! Toivon mukaan tämä Vain
elämää-spektaakkeli vielä toistuu. Minä aion ainakin olla
paikalla. :)
Olen löytänyt täältä myös
itselleni uuden siskon! :) Johannan kanssa kun lyödään viisaat
päämme yhteen, siinä on heikoimmilla kestämistä. Muutamaan
kertaan ollaan tästä aiheesta kuultukin. Pitääkö sitä aina olla
niin vaikee! :D Vastaus yleensä kuuluu: PITÄÄ! Kaikki ei vaan
kestä meijän huumoria.
Työharjottelussa on menny kivasti
myöskin. Ollaan lapsien kanssa leivottu pullaa ja kierrätysajatus
alkaa olla jo aika hyvin lapsien päässä. Moni tietää jo minkä
väriseen astiaan tulee mitkäkin jätteet. Viime viikolla sain
luovuuden puuskan ja tein mallin pääsiäistipusta! Tänään lapset
teki niitä jo ihan innoissaa. Saa nähdä riittääkö tyhjiä
vessapaperin hylsyjä tarpeeks. :) Onneks oon keränny niitä koko
kevään.
Hieman haikeelta alkaa kieltämättä
kyllä tuntumaan, kun ajattelee että työharjottelua enää viikko
jäljellä. Paljon on tullut opittua, mutta paljon olis vielä
opittavaakin. Montessoripedagogiikasta ainakin. Joka päivä tuntuu
ymmärtävän sitä enemmän. Hienointa on katsella, kun tulee uusia
lapsia jotka on ollut tavallisessa päiväkodissa tai kerhossa ennen
ja kun he alkaa ymmärtää jujun miten meillä toimitaan.
Myös perhetyö on ollut antosaa.
Ollaan espanjaa puhuvien veljeksien kanssa kehitetty oma kieli :) Ja
ilokseni olen huomannut, että he puhuvat myös vähän enemmän
suomea kun tammikuussa kun tulin. Olen oppinut paljon
dinosauruksista...ehkä joskus teen jotain niillä tiedoilla. :) Ei
sitä koskaan tiedä. Taisteluilta ei tietenkään olla poikien
kanssa vältytty, mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Huomenna
menenkin sitte toiseks viimesintä kertaa näitä riiviöitä
koulusta hakemaan niin kyllä se haikeelta tuntuu.
Espanjan kieli ei noin muuten oo kovin
paljoa tarttunut mun aivoihin, mikä on kyllä suuri harmi. Toisaalta
täällä, kun pankkiautomaatitkin puhuu suomea niin minkäs sille
mahtaa. Tietenkin olis sitä itse voinut olla hieman aktiivisempi ja
hakeutua espanjalaisempaan seuraan. Ei sillä että tässä seurassa
olis mitään vikaa...päin vastoin! <3
Nyt otan niskasta itteäni kiinni ja
koitan kirjottaa näiden viimesten viikkojen aikana useemmin.
Viikonloppuna on luvassa partioleiri ja sunnuntaina äiti ja Pasi
tulee! Joten ihan superloistavuutta on tiedossa loppuajaksi. Suomeen
tuleminen kyllä jännittää...mutta onneks ei oo ensimmäinen kerta
kun on ollut näin pitkään poissa kotoa.
Adios! Hasta luego!
P.S. Kuvat tuli nyt vähän miten sattuu mutta tiedättehän kun kiireessä tekee et mitä siitä tulee.
